Liekit leiskuvat yössä punaisina
Roihu on parhaimmillaan
Heitän rovioon ensimmäisen unelman
Ilkeästi sihahtaen se alkaa käpristyä ja mustua
Rohkaistun
Poltan seuraavaksi jotain suurempaa
Se vääntelehtii kuin kuolontanssissa
Liekkien keskellä
Tyhjennän mieleni sopukoista
Monta pientä haavetta
Kunnes jäljellä on enää
Kaikkein raskain
Ponnistelujen jälkeen
Viimeinenkin
Roihuaa komeasti
Katselen haikeana
Mutta ihaillen
Lämmittävää roviota
Luulin jättäneeni kaiken taakseni
Mutta aamun valjetessa
Minulla on
Kourallinen tuhkaa
Selite:
Joistakin asioista ei vaan pääse irti, vaikka kuinka yrittäis.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hätkähdin pahasti ensimmäisen kappaleen jälkeen, sillä tämä muistutti hyvin paljon Arto Melleriä "sireenit ulvovat yössä, tuli on irrallaan..."
Unelmat on tärkeitä! älä koskaan luovu unelmoinnista! sillä mitä jää ilman niitä... pelkkää realismia ja arkea. Unelmat voivat joskus kääntyä tavoitteiksi ja sitä kautta toteen :)
Mistä sää oikein näitä runoja teet? Ihan oikeesti, ei kenenkään aivoista voi lähtee näin hienoo tekstiä! Ei VOI!
Lohduton runo.. haikea.. epätoivoinen... siksi kai siitä pidin :)