Hiljaisuudes lumikenkien louske
sekä hangen särkymisen rouske.
Ympärillä hankee vitivalkoista
ja luontoa karuudessaan kaunista.
Eteenpäin moinen laittaa kävelee,
vaik suola silmis jo kirvelee.
Määränpää hiljakseen lähentyy,
mut kyl jo askelkin lyhentyy.
Sykettä tasatakseni pidän tauon
ja vähän kuumaa samal juon.
Turrikkani napakasti haukahtaa
ja hangen syvyyksiin sujahtaa.
Se kai jotain sellaista kuuli
mitä hanges mönkiväks saaliiks luuli.
Siel se mylkkyää häntä heiluen
ja silmät innosta kiiluen.
En kehtaa sitä suotta hoputtaa.
Kyl se kohta peräs tulla laputtaa.
Lumikengät pistän hankee haukkaamaan
ettei horkka ennätä miuta tavoittamaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sujuvasti riimitelty tarina lumiselta eräretkeltä. Tätä lukiessa tuli ikävä metsään, hangille hiihtelemään... :) Kiitos talvenraikkaasta tuulahduksesta!
Sivut