Et sinä tänne kelpaa
me etsimme jotain parempaa
kas, kirkkaalta taivaalta
taas sataa vettä likaista
Puhkotaanko siltä silmät
vai revitäänkö irti kynnet?
ilkkuen maassa makaavaa
lujemmin yhdessä potkitaan
Niiden määrää pysty laskemaan
tuskinpa edes arvioimaan
ethän vain minua auta?
säälihän on sairautta
Ruusut joilla tanssitaan
kovin lasinsiruja muistuttaa
ja yhä vain hymyillen
jatkan matkaani tanssien
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onpas, raadollista pohdintaa.. upeasti tulkitset, elämää ja sen "vikoja"..
Tää on aika raaka... Sun runoks tosi yllättävä, hyvällä tavalla. Ei kai oo menossa se vaihe ku tekis mieli hakata se joku ja kirkua päin naamaa ja syyttää kaikesta mahollisesta? Silti... aina, on vaa pakko jaksaa jatkaa. Muista kuitenki ett joku pvä, aurinko kuivaa minkä kasteli.
Tykkäsin =)