Kun alettiin
niin maailma omistettiin.
Nyt oot niin kaukana,
en osaa sanoa
kuin että odotan.
Sua edelleen rakastan
ja odotan kaivaten
milloin on taas aika sen
kun saan poskeas silittää,
milloin syliisi pääni jää.
Vain nuo pienet hetket
ja olisin onnellisin.
Sanot: "En tahdo että itket
vaikka minne menisin."
En itke,
vaan sanon "Mene"
sillä tiedän rakastat
ja mua myös kaipaat.
Tarvit vain omat retkesi,
jotta koet eläväsi.
Tiedän sun palaavan
ja lopulta mua halaavan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo, pidin varsinkin viimeisestä kappaleesta.
Niin, ja kiitos arvosteluista. :)
Ehkä jopa katkeransuloista?
Runon minä haluaa ilmaista todellista rakkautta
ja luottamusta,
mutta runosta huomaa myös haikean tunnelman,
vaikka loppu tuokin turvan tunnetta vakuuttavalla ilmauksellaan, se on ehkä silti myös vähän surumielinen.
Suloinen kaipuu...mahtavaa, jos tietää, että hän palaa,,