Tähtitaivas, Meri ja Maa,
minä niiden välissä
Kuun loisteessa.
Ilman keveyttä keveämpänä
Auringonsäteet hiuksissani.
Ei sammu sydämeni tuli,
polttaa poltinmerkkinsä;
elämä lapsensa merkkaa.
Vesi haavani voitelee.
Syksyn myrsky ajatukseni
kirkastaa.
Onni piilostaan kurkistaa; hymyää.
Voimissaan myrsky minua tempoo.
Vie minua eteenpäin, kuin pientä lasta.
Minä sanani piirrän Yöttömän yön yli.
Sielussani Tyven, Onni ja Rauha.
Rakkautta se vain on tähän hetkeen.
Karpalon maku suussani,
sammaleen pehmeys kehossani.
Käsissäni jatkumo,
sen ilmoille lasken
kuin valkean kyyhkyn.
Yö lastansa tuudittaa,
uniharsoon kietoo,
Yöttömän yön yli
aamuun kajoon tietäni vie.
v. 2004
Selite:
Tämän runon omistan poikani yläasteen opettajille, kaikille heille jotka ovat tehneet poikani kanssa yhteistyötä, jotta yläaste saataisiin suoritettua.<br />
<br />
Runo miellytti, olen onnellinen.<br />
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Äärettömän Hieno ja Tunteellinen runo.
todella kaunis ja tunnelmallinen runo...
jään lukemaan uudelleen ja uudelleen toista säettä... hieno runo, pidän tästä!
Kaunis runo, jossa paljon hienoja kielikuvia.
Sivut