Muistan vielä ajan
kun kuvittelimme
että kuolevaisuus on pahasta
Maailma on muuttunut
läheiset
ystävät
viholliset
ovat kadonneet
Ja meillä on vain toisemme
ilman nautintoja
Ja hiljaa kuihdumme
kuihdumme
ja kuihdumme
Ja kun kuolleet lehdet putoavat
puista syksyisin
Jäämme me odottamaan
viimeistä talvea
jota ei koskaan tule
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ahdistaja | Rakkaus | 8.2.2009 | 17 | Runo |
| Ahdistaja | Keskiyöllä | 1.6.2008 | 7 | Runo |
| Ahdistaja | Tuomitut | 20.2.2008 | 3 | Runo |
| Ahdistaja | Marsipaanisydän | 16.1.2008 | 9 | Runo |
| Ahdistaja | Äiti | 16.1.2008 | 4 | Runo |
| Ahdistaja | The End | 16.1.2008 | 5 | Runo |
| Ahdistaja | Ensimmäinen joulu yksin | 9.1.2008 | 5 | Runo |
| Ahdistaja | Unelma | 15.11.2007 | 13 | Runo |
| Ahdistaja | Hyräilyjä | 28.10.2007 | 4 | Runo |
| Ahdistaja | Kaukana | 13.10.2007 | 2 | Runo |
Kommentit
Ihana runo, kaunista ajatuskulkua. Pidin kovasti runosi oivaltavasta tekstistä.
Hieno! Tykkään ^^
oijoi olipas syvällisen haikeaa tulkintaa! upea runo.