Avataan tästä/Öppnas här
Olen kolmenkymmenenkahdeksan.
On helppoa olla pettynyt ja vihainen
kuin tuntea mitenkään muuten.
Itselle
ja muille on kuitenkin tuotettava välillä
naurunkirjavia sytykkeitä,
jotta kylmyys loppuisi.
Aikaa on
mutta puolipiste alkaa olla liemessä;
talvi kiipeää jo kesää nopeammin.
En osaa oikein mitään mutta haluaisin tietää enemmän:
kuinka meri hymyilee,
miksi tähdet eivät koskaan vaikene,
entä miltä kuulostaa tuulen sydämenlyönnit?
En välittäisi kulkea loppuelämäni
nurkasta nurkkaan kuin kivenpyörittäjä
miettien vain metsäkukkia, laulaen Paranoidia.
Pöydällä on silmien ja ihon majakka,
jonka sepalus repsottaa.
Kynä maistuu hävyltä.
Kaikki muuttuu aperitiiviksi.
Yritän kirjoittaa runoa veden ja taivaan reunalle.
Sisyfos sentään,
mutta miten muutenkaan voisin toimia kuin siten
kun sisustuntumani neuvoo?
Sinne se kuitenkin katoaa, ballistinen ohjus.
Olen kolmenkymmenenkahdeksan
ja taas yhtä märkää lastua vähemmän tietoinen itsestäni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
saattaa olla syytä skummailla turhia puolia kuohan tavoin pois kirkastaakseen allakan osallaan. Kun peikko pieraisee, niin pinta poreilee, tausta säteilee kuten hurisee ja niin tuoksuu kuin nuuhkii. Mikäli nurkkakunnat ahdistavat, voi kerätä pisteitä vyöryttäen puolelta toiselle pyrkien ympyriäisesti pyörähdellen käyttämään tilaa hyödyksi, yleiseksikin. Etiikasta ei enempää kuin keho kestää. Ja nyt, kädet yhteen, omatkin. Ystävä tunnetaan lapsuudestaan, niin minäkin koitin ihan pienenä poloisena saada tolkkua toisista. Kotiin tuli ovessa olevasta aukosta lehtiä, joisssa oli sarjakuvia. Niistä sai helpommin huvia kuin kirjahyllyn kirjavasta valikoimasta, vaikka eläinmaailma aukenikin osin ällistyksekkäästi. Myöhemmin ihan väreinkin. Mutta ne sarjikset hahmoineen, niitähän oli. Sittemmin leikkikoulussa katseltiin pahvisia tauluja aavikon asukeista kulkupeleineen. Kummia olivat. Tsilarin poikana klosettii oli tuttu, narusta kun vetää niin asia järjestyy jalostukseen, mutta miten siellä aavikolla hoituu homma, se askarutti kuin myös kuteet kulkijoilla. Ankkalinnassa mustakaavunkin oletti olevan hankala liikkua moisessa mekossa. Rajah ei kai monillekaan ollut tuttu, ankea oli painatusasukin, mutta kevyempi käynti kaiketi muuten. Sittemmin muutettiin hieman tukikohtaa ja kadun toisella puolella oli elokuvateatteri. Siellä näytettiin usein kruunun perimmäisiä penkkejä myöten Tarzanin seikkailuja. Ihan samat perus asiat ne vielä askarutti. Kadun vastakkaisella puolella, tai sen kadun jonka yli täytyi ensin kipaista, siis samalla puolella miltä alun perin... oli sekaavarakauppa josta sai nallekarkkeja. Niihin aikoihin laitoin 5 pennisen sporakiskoille, se oli iso raha, nallen näkökulmasta. Siis namun...
https://www.youtube.com/watch?v=qIIa2b0A4sM
Toivottavasti sisuksesi saattaa sinut kustantajan pakeille ennenkuin menee homma pikselitykseksi ja näyttö aivan rakeille... ihan oikeaa runouttahan sulla pukkaa...