Hän räjähti tuijottamaan minua pienillä, ovelilla,
terävillä silmillään,
narskutteli sammunutta piippua hampaittensa välissä
kuin kuivunutta heinänkortta.
Häh?
En minä nukkunut, senkin...
no, olkoot.
Istuin ja tuumin tässä vain. Ho-hoo!
"Kuulehan poikaseni..."
Sir Henry usein aloitti näin paasauksensa.
Meillä on edessämme uusi suljetun huoneen arvoitus,
jonka ytimenä on koskematon lumikenttä.
Näyttää rumalta, peijakkaan rumalta.
Vaikuttaa siltä kuin
murhaajan erikoishuvina olisi ollut tänään aiheuttaa
mahdollisimman paljon sekasotkua
noudattamatta lainkaan sääntöjä reilun pelin hengessä.
Piru vieköön kaiken, päätti H.M. murahtaen.
Minä yritän pitää tästä eteenpäin kysymykset
ja välihuomautukset yksinkertaisina
kuin ujo harrastelija.
Kuluu vain minuutti, eivätkä ne millään pysy taskussa.
En haluaisi millään rikkoa vanhan maestron
kiinalaisen jumalankuvan kaltaista pysähtyneisyyttä
ja katkaista juuret nojatuolista
mutta vaikutin,
jolla on saatu luotua tällainen järjenvastainen tilanne
aivan kuin rikoksensuorittaja olisi ollut aineeton,
on vain liian liian kiehtova
pitämään ajatukseni vielä nestemäisinä.
Merrivale haluaisi mieluummin olla jossain muualla
juomassa kuumaa totia
tai koristelemassa Whitehallin seiniä aivojensa voitonmerkeillä
kuin ampumassa alas joutavanpäiväisiä teorioitani
ja potkimassa minua takaisin pehkuihin.
Selite:
Kunnianosoitukseni eräälle suosikkihahmolleni ja -genrelle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut