väinöntytär

Stadin Iltaruuhkan ahtaudessa, dallaa hissukseen vaan , vanha gubbe raahaten, hervotonta kalbbiaan.
Kolottavaa vasentaan.
Ei sill oo kiire minnekään,
steissiltäkin piti lähtee, lätkimään.
Antaa vetää! Oli saatesanat, ei se mitään.
Fittimpääkin oli kuullu, usko vaan. Mies maallisella matkallaan.
Kivi, teatteri takanaan tsittaa stenutuolillaan,
kuin olis kaikki maailman huolet harteillaan.
Äijä klenkkaa siihen alle, runoilijan jalustalle.
Pahvinpalan hittaa, lämmikkeeksi revan alle.
Studaa handut, nuppi tutisee. Fikkastansa flindaa hapuilee,
ottaa snadit, kun on galsa, lämmitä ei enää vanha kesäbalsa.
Snadisti saa ryyppy bluden vielä kiertämään,
jää siihen gubbe, laiffiansa miettimään.
Yksinään.