Nimetön
Se kyyhötti maassa,
oli törmännyt ikkunaan,
parka,
taivaan sineen luullen lentäneensä.
Nostettiin se varjoon,
muttei se silti selvinnyt,
henki pakeni ja silmät pienet sulkeutui.
Perhostenkin siivet riekaleina,
ei niillä enää lentää voi.
Vieretysten tuulten saattelemana,
hiipui kyynelteni kuivuessa ikuisuuteen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi