Joka ei koskaan poistu
Kului vuosi
kului minuutti
kului vedenkeittimen mitassa poreileva vesi
ja yhä ikkunanreunus pölyttyy,
parkkipaikkakin pölyttyy
Mauton kalenteri pilkkaa sitä,
pilkkaa ajankulua kulkemista
sieltä kuikuilevat
ruskettuneet lihakset
ja vitivalkoiset hymyt niukassa vihjailussa
vaivaannuttaa
sisko antoi lahjaksi
Leikekirja kasvaa
niin myös hulluus
jolle koira haukkuu ja
naapurin pojat kuiskuttaa
Mutta entäpä jos minun on hyvä
hulluudessa
neljän seinän kakofonia
ovat pöpiläni pehmusteet,
enkä enää kaipaa
kalenteripoikia
Silmissäni pölyttyy,
hermopäätteetkin pölyttyy
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
