whiteout

kyynel, kyynel sinulle
huomaamatta läpi kasvojen puskee,

se hitaasti valuu, tunnen kuin ihoni sydämmeesi koskee

tunnen jäljet entiset, jotka vahvuudeksi ovat muokkautuneet,
silti kaiken keskellä tunnen sen herkkyyden, johon hellästi hipaisen

nyt kyynel ei enää yksin oo, sen vierelle hitaasti toinen valuu
ne valuvat pitkin kasvoja, yli poskien ja yli huulien,
kaulassa he toisensa kohtaavat ja kokonaisen pisaran yhdessä muodostavat,

sen pisaran jota en koskaan kuivaa