Loove

ne menneet ajat päärynä mehujäitä syödessä
kadonneet lelut hiekkalaatikon myrskyissä
piiloon juostiin jokainen muksu ja kakara
naapurin lapsien kanssa jaettava jokainen tavara
kuurupiilosilla, kymmenen tikkua laudalla
pari vuotta kului, seisoin jo isäni haudalla
viattomuus ja rohkeus, katosi iän myötä
joskus niin vaikeaa etten tohdi edes syödä
isäni oli suuri, minulle suurin sankari
hymyssä näkyi pikku maalaistalon konkari
mutta sitä sanotaan että opitaan arvostamaan
vasta kun ei kukaan häntä tule pelastamaan

olen kokenut paljon, kestänyt paljon
5 vuotiaana isän kanssa puita haljoin
ja ilman isääni sekä lapsuuteni päiviä
ilman kaikkea kokemaani en olisi minä

monesti ollut lähellä tän nuoren loppu
mut ystävä opetti ettei kuolemal oo hoppu
elämässä on suhteita, töitä ja autoja
kaveripiirissä pelle ja aina joku jauhaja
mutta ystävät kulkee vieressä aina loppuun asti
hyväksyy sinut pahimmillasi
sinun ei tarvitse kysyä nähdäänkö huomenna
sillä tiedät että tulette tapaamaan ennen kuolemaa