Palasia
Olen laiva ilman purjetta tässä megalomaalisessa meressä.
Selälläni maaten tähtien alla.
Sydäntäni raadellen.
Uudelleen ja uudelleen, sen rippeitä pidellen, yli laidan heitellen.
Mitä silläkään enää tekee, kun on vain palasia?
Kuvitelmaa, optista harhaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit