Apellaiios
Silloin syntyi antiprofeetta
mykkä, väärä
viimeinen ihminen
kuupurjeisella lautalla
metsien hiipuvan meren yllä
lainehti nuori Faethon
alas,
kuivien lehtien peltoon
huokui silmillään:
"katso tuota valoa
minne se on matkalla
viekö se ajatuksen minua
muistaako se minut paikassa,
jossa
ulottuvuudet ovat ympyrä
ja aikaa ei ole"
horisontissa menneitä,
luutuhkaa
vuorituhkaa;
vedet haihtuneet
taivaan aukoista
tuliyön aaltoihin
ja aurinko paisuu
ja aurinko paisuu
ääriensä yli
ali
Helioksen unen
viimeiseen näytökseen
kuin marraskuu
mykkä, väärä
viimeinen ihminen
kuupurjeisella lautalla
metsien hiipuvan meren yllä
lainehti nuori Faethon
alas,
kuivien lehtien peltoon
huokui silmillään:
"katso tuota valoa
minne se on matkalla
viekö se ajatuksen minua
muistaako se minut paikassa,
jossa
ulottuvuudet ovat ympyrä
ja aikaa ei ole"
horisontissa menneitä,
luutuhkaa
vuorituhkaa;
vedet haihtuneet
taivaan aukoista
tuliyön aaltoihin
ja aurinko paisuu
ja aurinko paisuu
ääriensä yli
ali
Helioksen unen
viimeiseen näytökseen
kuin marraskuu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit