Ama

Joku, joku joka pitää kädestäni nukkumaan mennessäni, kuiskaa: hyvää yötä prinsessani

Joku joka herättää minut suudelmalla ja lämpimällä kupposella kahvia,

Joku joka ei lakkaa muistuttamasta, minua siitä kuinka kaunis olenkaan,

Joku joka siirtää hiukseni korvani taa, ja koskee kuin ei muita haluaisikaan

Kuin olisin pelkkää kultaa.

Joku joka minua rakastaa, eikä tee siitä vaikeaa

Joka kertoisi että tahtoo kanssani jatkaa,

yhdessä muistoja kasvattaa.

En makaisi tässä sängylläni miettimässä, miksi en sinulle kelpaa.

En vaadi kai paljoa, mutta aikaasi haaskaan,

Sillä sinulta anelen rakkautta ja se minua vaivaa,

Sillä tuolla minun joku odottaa, että voisin olla hänen vaan.

Hän olisi onnessaan, kohtelisi minua kuin kukkaa,

Minun pyytämättäkin,

Ei koskaan rakastamasta lakkaa

Hän muistaisi mistä pidän, mitä rakastan, mitä inhoan,

Hän muistaisi kuinka minua rakastetaan,

Ja mikä minua lohduttaa.

Minä antaisin hänelle kaiken, 

Ja tähdet syttyisivät jälleen taivaalleni,

Kun en joutunut enää pyytämään,

Vaan hän teki siitä kaikesta helppoa, ja voin jälleen todeta,

Minua on helppo rakastaa.

Hän muuttaisi maailmani ja näyttäisi että häneen voin luottaa,

Että en häntä vaivaa ja tuon hänelle tähdet ja taivaan,

Niin paljon hän minua rakastaa, että ei voisi elämää ilman minua kuvitellakkaan

Hän näyttää sen päivästä toiseen, enkä minä epäröi ollenkaan