leojohannes

Musta henkesi tukahduttava pilvi pääsi päällä ei lähde pois huutamalla, potkimalla tai edes 
puhaltamalla

Nuo untuvaiset maailman kauneimmat ja rakkaudelliset kasvot peittyvät suruharsoon
En löydä sinua mistään

Harso tarttuu minuun
En pääse sen alta pois
Haron käsilläni, potkin jaloillani
Kaikki katoaa punaisen sireenin 
läpitunkevaan ääneen

Olemme molemmat kuin vankeja 
vartaloissamme
Kuin joku olisi pakannut meidät kelmuun
”Viimeinen käyttöpäivä on mennyt”- kelmuun
Kelmun ja harson takaa kohtaaminen ei onnistu 
Me tikitämme omaa aikapommia

Huutoa, kiroilua, itkua ja paniikkia
Haluamme tästä irti
Missä kohtaamme? Tunnut jo vatsassa, sydämessä ja toivon kipinässä

Tule, vien sinut poutapilvet alle. Lakaiskoon ukkosmyrsky tumman pilven harson pois tunteesi ja pääsi edestä. Tulkoon sinulle kirkkaus katseeseesi että näet silmäni ja sen kaivatun katseen.