Rakkaus kuin tuli
On kasvoni nuo niin kauniit kuin kasvot enkelin ja luonteeni tuima ja tempperamenttinen kuin tuli joka roihuaa ilman karsinaa
Kuka onkaan hän joka kesyttää sen
Sen polton ja hekuman tehden siitä kädenlämpöisen?
Sitä tiedä en
Kuka onkaan hän joka näkee taakse mun puheiden ja manooverien jotain vähän enemmän?
Vähän enemmän mitä moni muu näkee?
Moni muu joka ohi kävelee ilman että ajattelee?
Näätkö taakse luonteeni räiskyvän ja vihan yli läiskyvän, taakse
murskaavan raivon ja kateuden?
Näätkö tuon hennon kaipauksen vierelle silkkimeren aaltojen lauluun ruusuntuoksuiseen? Öihin ikumuistoisiin ja päiviin unohtamattomiin, hetken ohi loisteiden ja glamourin, arjen pauloista hetkessä taas takaisin taivaisiin ?
Rauhoitatko siis sydämeni vai tuotko sodan ikuisen vaiko suolaat haavani uudelleen?
Sitä kysyn sinulta suudellen huuliasi viininpunaisia uudelleen ja uudelleen?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit