Nimetön
Näinä hetkinä ei jaksa uskoa rakkauteen
Miettii itsekseen,
miksi lähti tähän,
miksi lupautui lopuksi ikää.
Ja miksi tämä tuntuu näin vaikealta
vaikka silti kaikki minussa
vetäytyy kohti sinua,
vain oma itsesuojeluvaisto vetää
takaisin ettei taas loukkaantuisi
ettei taas repeisi vanhat haavat
vereslihalle.
----------
Tietää ettei voi elää ilman
mutta joskus sen hinta tuntuu liian kovalta.
Yrittää muuttaa itseä,
mutta tietää ettei voi määrättömästi muuttaa
pitäisi kuitenkin olla se mitä on.
Ja kaiken takana on vain se
että toinen ymmärtäisi
että
tämä
ei
toimi
ei näin.
Ehkä sitten vuosien päästä nämä
hioutumiset ja riidat on ohi
Vain että voisi tulla uusia.
Ei elämä ole helppoa,
ei todellakaan.
Ehkä sen tarkoituskaan ei ole olla helppo.
Mutta joskus toivoisi pientä hengähdystaukoa
että saisi kerättyä voimia
ja niitä hetkiä
mitä muistellessa
huomaa hymyilevänsä.
Nyt ne kaikki on jo käytetty.
Kysyy vain itseltään
miksi lähdin tähän?
-------
Pyykkivuoren äärellä itkee hiljaa
ettei kukaan kuulisi
miettii miksi tämä meni näin?
Miksi on yksin
vastuussa kaikesta
Keittiön likaisesta tiskipöydästä
näkee heijastuksen turvonneista silmistä
ei jaksa välittää.
Valmistuu se ruoka näinkin
ainakin kunnolla suolattua.
Antaisi mitä vain toisen ajasta,
kyllä sitä sitten pärjättäisi vähän vähemmälläkin
Huokaa.
-------
Kuitenkin lupaus on annettu
se velvoittaa.
Tahtoa tarvitaan,
tarvitaan niin paljon
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi