Iris Varjo

Tuulettomassa hetkessä
yöperhonen tunnustelee
pehmeitä siipiään
värisyttää haurasta hahtuvaa
 
kantavatko ne vielä läpi
tyyntyvän yön
entä aamusumun
tai sen pois huokaavan tuulen
 
Hengenvedon välissä hiljaisuus
jossa rukin lanka on ohut
uutta odottava
 
Taitteissa elämän hento vaaka
 
Aina on läsnä
niin veneen alla lepäävä varjo
kuin pinnasta kimpoava valo