VH

Näky kuin Lumikin paha äitipuoli
Jonka sydän on kylmä
Vailla lämpöä

Ja jonka tummanpunaiset huulet
Saatan nähdä kuunvalon osuessa linnan parvelle

Hän katsoo tuijottajaansa
Ilmeettömänä
Luhistaen katseellaan maahan

Maa on kylmää polvieni alla
Ja kämmenilläni otan putoavan sydämeni
kiinni
Kuitenkin niin rakkaan sydämeni jonka toinen puoli
yhä lämmin

Iltataivaan pilvet 
Nousehan ja tule
Ja niin saan kutsun istua reunalle
Nukahtaa
Unohtaa