kello on pysähtynyt jo aikaa sitten
viikonpäivät huuhtoutuivat räntäsateeseen
ja kuukaudet onko niitä joskus ollut
suunnitelmien ja päämäärien meressä
minä uin lyhyin mutta voimakkain vedoin
lintu istuu kivellä nimittää virtaa elämäksi
kiipeän kalliolle vedän päälle takin
kävelen metsään
tanssin paljaat märät varpaat
puhtaaseen lumeen
halaan huojuvaa puuta
istun kivellä kuuntelemassa hiljaisuutta
hiljaisuudella on paljon asiaa
haluaminen on riisuutumassa
totuuden esiripun edessä
ei enää odotuksia mikä helpotus
kiitos että annat minun oppia rakastamaan
tätä pientä tyttöä minussa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
