Rakastuin sinuun unessa

”Taidan olla rakastumassa” sanoin ja pakahduin.
Ihan hävettää myöntää, sattuu kamalasti, kun herätessä muistaa, huomaa, miten etäisiä olemme oikeasti –vaikka unessa olemme kokeneet jo kaiken.
Näetkö samat unet kuin minä?
Miksi tuntemattomaan on helpompi hypätä kuin epävarmaan tuttuun? Olisitko hetki? Olisitko tuulen tuivertama sivu? Avonaisena vain hetken, niin kauan, kunnes lukija kääntää uuden?
Ja minä olisin täydellinen. Niin, sen verran viallinen, että olisin kaikessa epätäydellisyydessäni juuri sopiva, täyteläinen, oikea. Haluan, haluan, haluan sinua, sinut. Kuinka paljon? Paljonko? Mitä olen valmis tekemään? Uhraamaan jokaisen uneni sinulle. Sen, enemmän ja kaiken muunkin. Paljon, mutten liikaa.
Olenko hyvä, sopiva? En halua olla. En halua olla sopiva, haluan olla täydellinen. Sinä et tyydy sopivuuteen, et hyvään, vaan parhaaseen.
Miksi unessa luulin, että olet minuun kiintynyt? Oletko? Kenen uni se oli, sinun, minun, vai jonkun muun? Katso minua silmiin, ja vastaa, paljonko minua ajattelet? Kerro itse. Haluan tietää!
Tule, tule, tule luokseni. Tule oikeasti, älä vain unessa.