Yhden elämän loppu

Runoilija Katajanmarja

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 22.10.2010
Viimeksi paikalla: 29.7.2020 11:46

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.8.1980

 
Minä juurruin karuun ja kylmään
uskoen kevään lämpöön ja aurinkoon.
Peitin varteni valkoiseen huntuun
uskoen kesän lämpöön ja aurinkoon.

Viininpunaiset suudelmat ihollani.

Minä leivoin ihostani puron,
annoin sen levitä järveksi.
Uskoin ikuiseen rakkauteen
ja maalasin taivaalle tähdet.


Minä kannoin hedelmää oksillani,
suojelin elämää ympärilläni.
Valuin verta vaimojen lailla
uskoen syksyn lämpöön ja aurinkoon.

Petetyt lupaukset roikkuvat pilvistä.

Minä seurasin valojen hiipiviä varjoja
kuunnellen muistojeni naurua.
Rakkauden kerjäläisenä
kuolin syliisi aina uudelleen.


Minä paloin kirkkaana loimuten
uskoen talven armollisuuteen.
Jäädyin maahan sateenkaareksi
uskoen unohdukseen.

Kuolema sisälläni huutaa huomaamaan.

Minä annoin talven muuttaa sydämeeni,
roudan raapia juureni irti.
Tanssin minuuden raunioilla 
kunnes
yön pimeydessä synnyn uudestaan.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot