Pian saapuu kevät

Runoilija Mystis

en minä sitä siltaa uskalla
sitä olematonta riukua
sitä unikuvaa
haavetta

virran yli

en vaikka jokesi olisi jäässä
pohjia myöten

sillä kevään vuo on kohta täällä
se tempoo jäät sijoiltaan

rouhii penkan

ja jonain aamuna
rakkaani

jonain aamuna

vastarantaa kasvavat taas kielot
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

voi ihanuus tätä
Niin, aina seuraavaksi on kevät ...  lumen ja jään jälkeen kukkaketo. Ihanaa! Tästä muistuttaa hieno runosi! 
Tämä on kyllä sanataidetta parhaimmillaan.
Kaunista ja toiveikasta. 
En ymmärrä tätä kevään odotusta! Pitäisi olla tyytyväinen talveen!! 
Huikea. Tykkään tästä todella paljon. Kevät on ♡.
Upea, koskettava. 
Hieno on se hieno ja luen uudestaan. Kiitos runoilijalle!
Runostasi_ kuin ollaan menossa kohti mystillistä kevättä_vastarannat vastaavat toisilleen.
Tämä niin repii rikki jäitä, tuntuu, kiitos :)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut