Yhtäkkiä...

Runoilija Mystis

Ei ollutkaan mitään sanottavaa
ei rakkaudesta
ei elämästä
ylipäätään mistään
mitään sanottavaa

Oli vain hiljaisuus
kuin rannaton meri
ilman aaltojen tyrskintää
vain hiljaisuus
avaruuden ääni

Huuto kuoli huulille
oikeastaan aimmenkin
silmien taakse
sikäli kun syntyikään
kun ei ollutkaan mitään

sanottavaa

Rakkkaudesta - mistään

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kuvaava. Ensin luen pysähtyneen tilan, tunteen jonka tiedän kokeneeni, kuin putoamisena äänettömään pettymykseen, merkitysten pirstoutumisen sanattomaan turtumukseen joka ei ole edes turtumusta, vain seisahtunutta olemista siltojen katkettua. Sitten huomaan että runon voi lukea täysin päinvastaisessa merkityksessä. Kun rakkaus on todellista ja täyttä ei tarvita sanoja - ei tarvitse selittää, osoitella mitään, vain levätä hyväksyvässä hiljaisuudessa. Hmm. Jälkimmäisen tilan kuvauksena runo ontuu. Kallistun siis ensimmäiseen tulkintaani. Tämä olisi riipaisevan hyvä runo jos "riipaiseva" ei olisi sana.

joskus on ihanaa olla sanomatta mitään, kuunnella hiljaisuutta ja aaltoja, tuosta lauseesta pidän, miltei kuulen ne tyrskyt tänne huoneeseenikin, hieno hyvällä tunnelmalla täytetty runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut