On vain tuuli...

Runoilija Mystis

Minä olen kulkenut ohitsesi
etkä Sinä näe minua enää
niin kuin minäkään en

Kun käännyn katsomaan

On vain tuuli
joka pyörittää tomua

Ja maisema huokaa hiljaa

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

ja sielussa soi blues....vai soiko?

Hyvä kuvaus onnen jälkeisestä ajasta tai ainakin näin luulen! Muistoihin toisillemme jäämme ja rakkaus on ikuista.

Olet löytänyt tähän oikean tien. Tässä on tuuli
joka pyörittää runoa: hyvin.

suruisa tunnetila

Haikeutta ilmassa.
...Huokaus...

Kopoti kopoti, keveä on ratsastaa tyhjällä preerialla jossa tuuli pyörryttää tomua=)))Kävellä ohitse saluunan ovista, niitä näkemättä....(olenkohanmäoikeassatarinassa??)

Hianoa!

Herkkä, hieman haikea runo, tykkään

Tässä on hiukan fiilinki joka ilmoittaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, joista juuri nyt on tämä aikakausi ohitettu ja uusi alkaa.

Jonkun täytyy loppua, tehdäkseen tilaa uudelle alulle.

Tämä tuntuu. Tomuun katoaminen on jotenkin lopullista. Hyvä.

Apeaus valtaa sanojesi kautta, kaunis runo

haikea

pidin

*sanaton* Auh... riipaisee....

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut