Minä olen kulkenut ohitsesi
etkä Sinä näe minua enää
niin kuin minäkään en
Kun käännyn katsomaan
On vain tuuli
joka pyörittää tomua
Ja maisema huokaa hiljaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Miljoonittain kiitoksia <3
Minä olen kulkenut ohitsesi
etkä Sinä näe minua enää
niin kuin minäkään en
Kun käännyn katsomaan
On vain tuuli
joka pyörittää tomua
Ja maisema huokaa hiljaa
Kommentit
ja sielussa soi blues....vai soiko?
Hyvä kuvaus onnen jälkeisestä ajasta tai ainakin näin luulen! Muistoihin toisillemme jäämme ja rakkaus on ikuista.
Olet löytänyt tähän oikean tien. Tässä on tuuli
joka pyörittää runoa: hyvin.
suruisa tunnetila
Haikeutta ilmassa.
...Huokaus...
Kopoti kopoti, keveä on ratsastaa tyhjällä preerialla jossa tuuli pyörryttää tomua=)))Kävellä ohitse saluunan ovista, niitä näkemättä....(olenkohanmäoikeassatarinassa??)
Hianoa!
Herkkä, hieman haikea runo, tykkään
Tässä on hiukan fiilinki joka ilmoittaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, joista juuri nyt on tämä aikakausi ohitettu ja uusi alkaa.
Jonkun täytyy loppua, tehdäkseen tilaa uudelle alulle.
Tämä tuntuu. Tomuun katoaminen on jotenkin lopullista. Hyvä.
Apeaus valtaa sanojesi kautta, kaunis runo
haikea
pidin
*sanaton* Auh... riipaisee....
Sivut