Sä sanoit et muistutan pikkutyttöä
ku mä istuin siinä lattialla
Sun jalkojes juuressa
Muistatko
Sä luit mulle runoja
ja mun oli pakko sulkee silmät
Ku ulkona kulki pieni tuuli
joka haisteli sulavaa maata
vaikka talvi oli vasta tulossa
Voisiks ottaa mua kädestä
ja pitää lujaa kii ny
Ku mä muistutan sitä pikkutyttöä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nään ihan sieluni silmin nämä kuvat, niin sulosesti sommiteltu runosi on.
Ihana tunnelma tässä kauniissa runossa johon oli helppo samaistua lukijankin.
Se on aivan varma, että hän joka juuri lukee runoasi pitää kädestäsi kiinni joka hetki ja uskon, että istut lattialla hänen luonaan, hänen mielensä kuvana, jota katselee hymyilee ja lukee sinulle runoja, lukee kaikki sanat.
Ne ovat niitä ihmeellisiä sanoja, jotka ovat aina totta.
Onpas tässä upea runo, joka vie lukijan kuin elämään mukaan, tekemään runosta totta.
Voi... Herkkää! :))
Tästä tulee mieleen kuva kitaraa soittavasta runolaulajasta ja muusasta jalkojensa
juuressa :-) Hyvä runo.
Suloinen, herkkä runo...ihana
Ihana :)
Sivut