Ja kevät soi mustarastaan äänellä

Runoilija Mystis

Sinä olet se talo siellä jossain
missä talojen kuuluu olla

Ja siinä asuva perhe

Kultainen noutaja

Aurikoa heijastava peltikatto

Ja minä...

Minä olen ne kaikki ihmiset
jotka kulkevat ohi

Pysähtyvät katsomaan pihaasi

Räystäältä tippuvaa jääpuikkoa

Ja pihapuun varjossa
surullinen sävel

Mustarastas on laulanut
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elonpolkua
tasapuolisuutta ei riitä kaikille
- ja kartanovolvo pihan perällä
Oi, täällä muitakin katselijoita!
tuollaista olisikin ilo katsella taikka asua katseltavana, pidän
Viipyilevää, upeaa tunnelmaa. Miellyttävää luettavaa <3
Talo kuin pilvilinna? Tyylikkäästi katselet tapahtumia runollasi ja aivan upea loppuvihellys!
Tunnelma kuin kämmenellä. Kanssasi jää räystään putoavia pisaroita laskemaan. Runosi jättää tähän hetkeen, pysäyttää. Ihana.
Herkkä, kaihoisa runo, hyvä.

Haikeaa kauneutta,joka liikuttaa lukijaa,pidän

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut