Olen jotenkin muuttunut
ja sanani ovat
jotenkin...
Täynnä Sinua
Kun virtaat lävitseni
kuin puro
tai joki
Linnunrata
Ja kaikki maailman kauneus
löytyy sanoistani
Sinä
Tänäänkin
olit lumisade
Kun hiutale hiutaleelta suutelit hiuksiani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on rakkausruno
ihannaa tunnetta
Wau! :)
Tämä tosiaan vaikuttaa aidolta rakkaudelta... oikea rakkausruno tämä on :-)
Diggaan!
Kaikki kaunista niin :-7
Runokin on.
Haa miten ihanan esimerkillistä antropomorfismia!
Ja niin täynnä tunnetta, pidän tästä todellakin, valloittava lopetus, hienoa!
Upea.
Tää on tuttu ilmiö. Ihminen heijastaa tunnetilansa ympäristöön, sisällyttää ajatuksensa maisemaan ja siten maiseman kautta vahvistaa tunnetilaa, ottaa sitä vastaan näkemässään, kokemassaan, ikäänkuin itse luontokin puhuisi sitä mitä hänen sydämessä on. Rakastumisessa varsinkin ilmiö näyttäytyy lähes karikatyyrinä. Se on jonkinlainen hormonaalinen ja aivokemiallinen ilmiö. Runosi on oikein hyvä analyysi aiheesta. Tunnevoimainen. Haikea... Arvosteluni on tietysti vain osa asiaa, kyse on moniulotteisesta ilmiöstä. Parhaimmillaan meillä ihmisillä voi olla toisiimme varsin mielenkiintoisia vaikutuksia eli hormonaalisetkaan reaktiot ei (aina) estä syvällisemmän empatian syntyä.
Tää on aivan ihana :)
Ihanaaa! Itse sain illalla vain räntää naamaani.
Sinä vaikutat nyt jotenkin miehitetyltä;) Hyvää personifiointia, mielestäni.
Kaunis, hieno runo
Kyllä, kun oikein rakastaa...kaikki muuttuu häneksi. Täynnä ja silti niin janoava. Kiitän tästä!
Niin, tänäänkin oli satoi lunta. Hieno runo, herkkä tunnelma.
Tämä sitten on se huippu, jonka luettuani sanon, rakastan ..tätä runoakin.
Ei auta..vaikka yritän jäähtyä patiolla.
Täällä on alkamassa hiutale hiutaleelta enemmän..
Ihanuus tämä runosi! :))
Tää on rakennettu hyvin kestämään.
Sivut