Koivun muisti

Runoilija Mystis

muistaako koivu lehtiänsä
niitä joita se kuivuudesta varistaa maahan

kuiskaako pudotetuilleen helliä sanoja

kuuman päivän iltana

niin kuin minä kuiskaan sinulle

niin kuin kieleni muistaa makusi
ja niin kuin sormeni muistavat ihosi
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi huokaus, kuinka ihana runo <3
Mitä jos luonto osaisi puhua sillä tavoin jotta mekin ymmärtäisimme että mitä meistä ihmisistä ... no,tuli mieleeni ...kaikenlaista !
Tuskin koivu muistaa... mutta kaunis, lämmin runo.
Kaunista.
Varmaankin ihmisen muisti on jotakin aivan ainutlaatuista <3
sanotaan että puut muistavat--- ihana runo
Aavistuksellisen kaunista ja herkkää.
Hykerryttävän ihana.
Koivu muistaa lapsensa joita vaalinut on oksillaan.
Upea.
Koivu muistaa aina uudellee  tehdä lehdet vaan ne aina uudelleen haluavat lentää pukuloistossaan aika kultaa muistot  kulta ei menetä loistoaan koskaan
Kukapa tietää... syvä ihana tunne runossasi, huokaus :)
Ihanuus tämä!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut