Ruosteesta...

Runoilija Mystis

Ulkohuoneen ovi repsottaa
ei tiedä minne kaatuisi

Ajan koskettama

Ja kun tuuli puhuu
saranat vastaavat

Rrrruooostetta...

Rrrruooostetta...

Kotiintulemisen ääni
täällä kaukana

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Aivan nappiin. Voi vain kuulla tuulen ja saranoiden natisevan ;)

Konkreettinen upea runo.

Ovi on auki. Yksityskohta. Avaa muutakin kuin ajan oven.

Elämän makua todellakin!

Mainio rumo

hienoa tunnelmointia, äidin luona maalla juuri noin, huusin, liiterin ja saunan ovet naukuvat, maalaisromantiikkaa parhaimmillaan, pidän runon kodikkuudesta

Hyvä runo : )

Elämänmakuinen

Varovasti runosi koskettelee ajatusta maaseudun rauhassa, kuin paikalleen pysähtynyttä aikaa, mikä ilmaisee kotiintulon hetken, tuoden mieleen sen merkityksen.

Sydän on kotona <3

Mahottoman hyvin kuvattu

Loistavaa ulkohuussirunoutta...arvoitukseksi jää, onko runoilija oven sisä vai ulkopuolella!?!

maatuuhan se
paskakin
ja saranoiden ruoste

hiljaa voi tulla hyvä
joskus

:D
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut