Tarvitsen tämän hiljaisen

Runoilija Mystis

Minä tarvitsen tämän maan
ja tämän hiljaisen

Nämä ajasta eksyneet minuutit

Kun olet poissa

- - -

En minä kipua pelkää
en valvottujen tuntien laskemista

En

Jossain on aina tie

- - -

Ja tämän ikävän minä tunnen
niin kuin ystävä tunnetaan
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Herttileijaa
satutraa tunteitakin
Huikeaa. Tämä puhuu sydämen kielellä.
Kaikilla ei ole iloinen joulu, ollaan myötätuntoisia <3
Niin osuva on runosi. Kuinka tärkeää on yksinäisyys, että voisi olla kaksinkin. Ja sinne voi paeta, niin kuin ystävän luo, yksinäisyyteen. Huikea on runosi.
Herkkä, kaunis runo, hyvä.
Herkkää ja koskettavaa.
Oih. Niin ihaa, niin täynnä tunnetta.  ja ilmaa, raikasta ja hengittävää.
Upea! Upposi ihon alle.
Vain hiljaisuudessa voi kuulla hiljaisuuden - ikävää voi tuntea vierekkäinkin, mutte silloin se lienee jotain muuta. Välillä on pakko matkustaa kauemmaksi ... jos ei muuten niin ajatuksissa. Noin kai

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut