Osaamisesta...

Runoilija Mystis

Sinä et osaa minua enää
niin kuin joskus osasit

Piirtää ääriviivojani

Eksyä kielletyille alueille

- - -

Olisit ollut vielä hetken pois

Olisit unohtanut minut kokonaan

- - -

Ja minä...

Joka päivä lähempänä
joka päivä kauempana

Kunnes en enää erota maisemaa

Kunnes en enää erota hahmoja

- - -

Katson miten aika lipuu ohi
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Wau. Osui ja upposi, juuri nyt. :) Kiitos.
Osuu minuun kuin veitsi voihin, hyvä runo
Maistuu vahvalle kaipuulle... Tyylikäs toteutus
Tämä on hirmuisen herkkä, tunteisiin vetoava. Tämä väntää halutessaan nupin sekaisin.
Tähän kaipuun tunteeseen uppoaa lukija matkallaan.
Aitoa sinua, taitavaa sanailua.
Luopumisesta... herkkä, hyvä runo.
Turhautuneisuudesta huolimatta voimallinen tunnelma. Odottava. Hieno :)
Harmin paikka. Toivottavasti uusi onni on odottamassa <3
Onkohan niin että jos ja kun rakkaus hiipuu,samalla kadottaa itsestään jotain kun kaikki ei olekaan enään niin selvää - kuin sammuva hiillos joka vielä kuitenkin hiukan lämmittää tuoden muistoja mutta tuulenvireet sateineen tainnuttavat orastavat kipinätkin. Aika lipuu ohi että aika luovuttaa.
Ihmisuhteiden keinussa tämä runon puhuja... yhä korkeammalle ja korkeammalle... hieno lopetus...
jäitkö ilmaan!?!
Aika todellakin nopeasti lipuu. Kun ollaan kahdestaan 50 vuotta taivallettu, niin askeleet ovat jo melko tasaisia. Kun ei jakseta tallustella, niin isdahdetaan vanhojen varisten tavoin pellon aidalle rakkumaan.
Kimurantti on
elonpolku
hieno runo tilasta jossa ei tiedä
ollako vai eikö olla
antaako mennä vaiko ei

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut