Tietämisestä...

Runoilija Mystis

Ilma seisoo
se hautoo iltaa

Yötä kohti

Ei tuulen virettäkään

Mutta seinät täällä narahtelevat
hiljaista pientä puhettaan
nurkkalautojen ääntä

Ne tietävät
ne ovat aina tienneet

Minun seinäni

Milloin on aika päästää irti
milloin näkemiin vaihtuu hyvästiksi

Kunnes emme enää tapaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niinpä, kyllä sen tietää... Herkkä, hyvä runo.
Hienoa runoutta..se laittaa lukijan lukemaan runon yhä uudestaan..kuin kirjaimet puhuisivat..kertoen tunteet nuo aidot..syvältä tulleet sanoiksi..runoksi
Tuli ihan tunnelma pirttiini asti
Samoin puhuvat seinät lattialaudat
Herkkää itseensä katsomista, hyvä runo
Kuin nostalgia yrittäisi teljetä ovensa tulevan edeltä "vanha kertoo tarinaansa" - uuden tieltä. Runosi saa ajattelemaan että tuntemaan ja jokin liikahtaa taustalla ( taustatekijät ).
https://youtu.be/O5HrsZc4aWs    irti
     puhalla

              tanssi
  älä
         päästä
                     kavahda

tarttua

   vapauttaa

 puhalla

    älä
                  tanssi
puhallla

 tanssi



älä

pysähdy!
Syvältä koskettava tunnelma tässä runossasi.
Runon alun pysähtynyt hetki pysäyttää myös kaiken ajan, ja sitten kuin jotain filmiä alettaisiin hitaasti kelata taaksepäin. Kokija ihmettelee, miten tähän on tultu ja milloin?  Nykymaailma menee lujaa vauhtia.  Se ei katsele taakseen, jos ei eteensäkään! Kompastelee se ja koheltaa! Mutta mitä siellä takana oli? Seinät ja tutusti smal talkia juttelevat nurkkalaudat: Hyvää päivää'! Kaunis ilma tänään!  Mitä sinulle, ystäväni, nyt kuuluu?


Tässä seinät voi olla jonkin tärkeän hetken ja paikan metafora - ainakaan seinät eivät voi olla ilman taloa, johon saattaa liittyä myös muistorikas pihapiiri ja elämän vaiheet siellä (lapsuus, nuoruus). Nytkö siitä kaikesta pitäisi luopua, sanoa hyvästit. Siitä voi ehkä päästää irti, mutta siihen liittyvistä hyvistä muistoista ei koskaan.  Sanokaamme kuitenkin aina vain näkemiin!
Kyllä nyt runokielet on viritetty herkimpään herkkyyteen, kaunista.
Ikävää ajatella, että suhde loppuu, tai menettää rakkaan ihmisen.
Nyt puhuu runo lukijalle kuin opettaja oppilaalle. Älä pölötä kun luet, yritä elää se. Äläkä pelkästään yritä. Älä jätä yrittämiseen, vaan elä kun vauhtiin pääset. Elä se itsessäsi ja nauti eläessäsi.

Tämähän on kuin testamentti.
Valtavan hyvä runo. Tykkäsin <3
Huikea. Kolahtaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut