Tontun tarina - 2. osa

Runoilija Mystis

Vuodesta toiseen mennään lorussa tässä
elämässä pikkutontun kyyti on hurja

Nurja nuttu onni oikea

Soikeanaamainen äidin rakkaus

Aika pakkaus on tontukseen kaveri
yksi haveri unohtuu ja toinen jo alkaa
tasajalkaa kun hyppii tuolia

Voi huolia äidin rinnassa

Pinnassa vauhtia riemua iloa
tuhat kiloa jo aamusta alkaen heti

Peti ei poikaa pitele montaa hetkeä
retkeä uutta kun on jo mielessä

Kielessä sanoja monen lauseen verran

Voi yhden kerran miten aika kulkee

*

Kun sulkee sydämeensä hipun kultaa
se on onnellisten muistojen kasvumultaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin se aika kulkee.. niinkuin tontun tarinakin, mukavasti :-)
Hilpeän hauska tontun tarina
ja nuo pari viimeistä riviä
on herkkää viisautta.
Lopetus niin totta... pirteä runo, hyvä.
Kasvutarinaa tätä on mukava lukea ja odottaa jatkoa
Riimittelykö mukamas vanhanaikaista? Tää on ainakin raikasta!
Omaperäistä, näppärää sanailua.
hienosti alkaa tarina taas -
jatkoa ootellaan!
Aivan ihanat kaksi viimeistä riviä kruunaavat tämänpäiväisen tonttutarinan!
Piristävää luettavaa, joulu on kivaa aikaa. :)
Pirtsakkaa menemisen makua tässä.
Pehmeästi liikkuu tontulapsen arki
mitä joskus vastaan hankaa
sydän syrjällään nyt ootellaan miten tonttupojan käykään
eikä soisi kultahipun häviävän
Upeaa kerrontaa, kunpa meillä kaikilla olisi kultaa sydämessä <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut