Kotona...

Kulokuri olen minä vaenen ja aotolla kierrän mualimaa..
Vuan kot on sielä missä syvännii, vaekka nuapurin heinälavossa.

vähemmän ja enemmän eksyksissä tiällä kulukoo suurin osa ihmisistä,tulispa jo routa...

Samoissa fiilingeissä kulkijoita kyllä riittää ja vaikka osoite olisikin mielessä, eksyminen on aika yleistä, joskus joku löytää kodin yllättäin, joku toinen vasta saattokodin kautta ystäväin.

Hyvää ilmaisua. Jotkut vastaukset pitää vaan löytää itse. On ne sitten oikeita tai vääriä.

Lisäyksenä. Kyllä niitä totuuden kertojia ja tienviittojien asettajia on riittämiin. Kaiken lisäksi esitetyt "totuudet" ristiriitaisia keskenään. Ehkä helpottaisi jos vierellä olisi toinen kyselijä. Ehkä siinä olisi jo kodin tuntua. Ainakin aavistus siitä.

Syvällisen herkkää
pohdintaa
"On turvallista nukahtaa
hyväksymisen syliin
keskeneräisenä
oonko jo kotona."

Hajallisuuden keskellä runominäsi taitaa olla eheytymässä, kun pystyy noin jäsentelemään tuntojaan. Vaikuttavasti.

Surullista tuollainen sydämen kodittomuus, sellainen riipaisee...

Haikea, herkkä runo

Loistava runo !

Ei piä paikkaansa, aina on yksi joka tietää milloin olet kotona muru.

Ihana <3