Sieluton

Runoilija Mystis

Vyönsolki painoi ikävästi ristiselkään
tai pirustako mä siitä tiedän
en edes huomannut

Jälkeenpäin vasta

Polviin levisivät mustelmat
kun oli liian myöhäistä

Ja sieluahan minulla ei ole

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Voi sinua onnetonta, olsit ottanu siltä koko vyön pois mitä siitä jättää roikkumaan mihinkään, eihän sitä enää silloin huomaa, kun jo käyntiin lähtee ja polvien alle kunnon tyynyt, tulisin puhaltamaan, mutta kun ei se kuulema auta ja sielusi olet tietenkin menettäny kaiken näihin runoihisi, joissa sitä kyllä on.

Sielukas on kyllä tämäkin.

Tulee ekana mieleen, että eihän se nyt kovin kamalaa ole voinut olla, jos ei ole huomannut ;)

Ajatuksia herättävä ja hieman arvoituksellinenkin.

Mietin että tässä on jokin ikävä kontaktitilanne ollut. Niin ikävä että sielunmustelmat ovat polviin levinneet. Hyvin kiteytät.

No onhan sulla, älä yhtään yritä ; ) Haikea runo

Puhutteleva runo josta tulee kyllä väkisin mieleen työsi, liekkö jokin tapahtuma sen tiimoilta.

Jos elämä riittäisi, ehkä minäkin vielä oppisin runoilijaksi kuten Sinä !

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut