Muistatko peltisiä teepurkkeja
sellaisia kuin silloin joskus
kun olimme lapsia
Kauan sitten
Meilläkin oli sellainen
osuuskaupalta ehkä
lahjaksi saatu
Siinä oli outoja kirjaimia
ja kullanvärisiä kuvioita
mustalla pohjalla
Muistan sen
Ja miten koko purkki tuoksui
omaa salaperäistä tuoksua
vieraan maan aurinkoa
Äiti aina katsoi sitä kauan
kosketti hellin sormin
ja hymyili
Oli hetken poissa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, herkkä ja haikea! Hämärästi taidan itsekin muistaa tuollaisen peltisen teepurkin, tuoksun ainakin.
Mahtava. Oivaltava ja aatoksia antava.
Jos tästä innostuisi voisi kaihoten runon kirjoittaa kuinka teetä lähetin kaukaiselle kaivatulle sinne jonnekin finlandiaan. Oltaisiin taas hetki poissa... Hyvällä tavalla tässä lapsuusmuistot yhdistyy runoiluun ja ajatukset lähtee karkailemaan. Ainakin lukijan ajatus... Hieno lopetus runossasi.
Muistoja niin koskettavia
Vähänkö on hyvä..
upea!
Etpä arvaakaan miten tuttua. Vajosin takaisin lapsuuteen ja näin taas sen lempeän hymyn äidin kavoilla.
Ihana! Äiti-osiossa sain nieleskellä palaa...
Ihanan symppis runo. Lämmin ja muistoilta tuoksuva ;)
Miten ihana, lempeä ja lämmintunnelmainen runo! Teentuoksuinen~
Aavistuksellisen herkkä runo.
Äiti varmaan karkasi muistoihin joita ei ollut tarkoitettukaan jälkikasvulle.
Minä en muista teestä muuta lapsuudesta, kuin sen miten sitä piti korpun kanssa juoda mahatautisena. Sieltä se inho varmaan mokomaa lientä kohtaan tulikin.
Vaan runosi, se ei kalpene edes syysyössä.
sumujen samovaari
Nostalgisen Hieno.
...tuttu tuo lopun poissa olo... :)
Mukava, lämmin runo
Sivut