Kun ajoin eilen kaupunkisi ohi
risteyksien ja siltojen yli
ja yli päivänvalon
hämärän rajaa
Minä ajattelin häntä
Enhän minä voinut olla
ajattelemattakaan
Kun näin kaikki ne valot
kulkemillanne kaduilla
ja talojen ikkunoilla
Siinä valon kaupungissa
Hän varmaan rakasti Sinua
hyvin hyvin paljon
ja enemmän
Enemmän kuin minä
tai Sinäkään
Koskaan ketään
Sillä hänhän ne valot sytytti
Sinua varten palamaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kun elämää jo pitkän matkaa kulkenut on muistojenkoppaan paljon täytettä syntynyt
Minä Näin tämän runon... En tiedä, mistä elokuvasta se kohtaus tuli mieleeni, mutta se kosketti silti..
Niin teki, mutta myös sinua varten=)
Ajattelin tulkita tään hartaan tunnelman runoksi=)
Kaunista, tosi kaunista...hieno runo
Joulukuun aurinko on VAIKUTTAVA.
Kaunis muisteloruno jo aiemmin olleesta muistojen kultaiseen kirjaan tulostuneesta ajasta,
joka silloin kun fyysisesti lähellä on, aina haluaa palata hetkeen kuluvaan.
Kaunis on runo.
Reissulla paikat ovat muistoja täynnä... jos entisiä muistaa. Tämä runo kauniisti muistaa.
Sivut