Rikkomisesta...

Runoilija Mystis

Minut kai pitikin rikkoa
pieniksi sirpaleiksi
pitkin maailmaa

Kun en itse siihen kyennyt

Ja nyt...
Kun hiljaisuus kokoaa minua
pala palalta uudeksi

Ja miten se välillä sattuu
polttaa silmäluomissa

Tiedän selviäväni
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi koskettaa monelta kantilta, todella hyvin kuvaat
Herkkä, haikea, hieno runo.
ja joka kerta...
lujemmaksi
Joskus on tartuttava lujalla otteella omaan käteensä.
Herkkä ja haikea runo, viimeisen rivin jättäisin pois tästä.
Aina on hyvä olla tunne, että kaikesta selviää vielä.
palasina, pieninä, liki näkymättöminä
metallin kerää se vahva magneetti..

jos puuta tai muovia, joudut liimaamaan
Näimpä, monet kerrat sydän särkyy ja paranee tässä elämän menossa. Ja kuten runo kertoo, vähitellen oppii että jos ei se siihen lopu nin se jatkuu...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut