Tonttulan aitan sekalaisia aarteita - 16

Runoilija Mystis



nyt kuulolle korvat ja haistolle kirsut
virsut roikkuu seinän naulasta
paulasta kiikkumassa

liikkumassa ollaankin tuohipajassa
vajassa aitassa samapa juttu
tuttu kun on käden taito

aito tonttulan leima on laadun tunnus
punnus painava vaikka mihin vaakakuppiin

nuppiin voi nousta ylpeys vähän
tähän loppuukin puhe siitä

riitä ei muutoin aika tuohesta puhua

huhua oletko kuullut tuohikuusta
puusta silloin tuohet voi kerätä

herätä vanha taito henkiin
kenkiin koreihin vasuihin kerää tarveaine

maine ei siitä kärsi eikä katu-uskottavuus

uus tulla vois muotivillitys
unohtuis jo hintanillitys
rahan perään pillitys

ah

haavetta kai tuohi vainen
huomenna tyyten toisenlainen

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Taas on menossa miltei taju, haju joka yltää jo joulumieleen. Kieleen tartuu melkeen jo toti, koti on tietty tuossa sivummalla. Halla tietysti kylmentää tupaa, lupaa täytyy olla puuta kaataa. Tässäkin runossa enemmän sanomaa kuin Helsingissä kauppatorilla tai asemahallissa kioskin pitäjilä. Pitäjillä pienemmillä näin ollen sattuu ja tapahtuu, puu täytyy toinen ja ehkä kolmaskin kaataa, että saadaan pirttiin oikea lämpö. Tässä on oikein herkullisia kohtia, pohtia pitäisi kunnolla tietääkseen, mitä niistä sanoa. Alku on jo kerrassaan lupaava, kaava jolla tuotat näitä Tonttulan runoja ihastuttaa. Kukkaa voisi ojentaa, sukkaa villaista en osaa neuloa. Hauska on myös tuo loppu, hoppu ei ollut onneksi tätä palautetta kirjoittaessa. 
"Tuohikuu" sulattaa sydämiä kuin tuohivirsutkin.
Kiitos tästäkin sanataiteilusta,

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut