samarkandiin ja takaisin

Runoilija Mystis



et kirjoita enää
hän sanoi

miksi

ei ole sanoja
vastasin

ei sellaisia joita ymmärretään
maailman miljoonilla kielillä

täältä samarkandiin ja takaisin

sillä miten kertoa miltä kultainen hiekka näyttää
siellä jossain
tai miltä viini tuoksuu aamuisin
ennen kuin aurinko ehtii alas rinteiltä

suudeltuaan teepensaiden pienimmänkin verson

ja ennen kuin huomaatkaan
on ilta

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Näyt käyneen siellä, sitä vähän odotinkin. En voi kuin harmitella, että emme millään teillä onnistuneet kulkemaan ristiin. Ja todellakin: ed e subito sera.
Olavi
Aivan hurmaava runo.
Tuonne kultaiselle hiekalle haluaisin minäkin viinilasilliselle.
 
Ihana😌
Hyvinpä siinä kertoi vaikkei tiennytkään miten kertoa :-)
Luulin minäkin joskus / että Samarkandiin olisi pitkä matka, / sen rinteillä viivyttyäni / mieleni valtaa uusi ajatus, aavistus, pelko / teepensaiden tuoksusta, rinteidesi iltahämärästä / löydänkö kotiini takaisin. Sydämelliset onnittelut inspiroivalle runoisosiskolle (naiselta ei koskaan kysytä ikää, mutta). 
Kaunis tunnelma runossasi.
Pysäyttävän koskettava ja kaunis runo. Tykkäsin kovasti.
Sytytit kaukokaipuun... Kaunista ja aitoa, vakuuttavaa kerrontaa pienin elein. Kiitos
Sinulla on sanoja, teet niistä aina läheisiä lukijalle.
Tuntuu hyvältä lukea ja olla lähellä ajatuksissa. Kiitos paljon!
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut