Vauhdista

Runoilija Mystis

Ei minua vauhti pelota
ei se niin ole
ei se...

Mutta tiedätkö miten värit haalistuvat
vauhdin vain kasvaessa

Ja pienistä äänistä tulee yhtä

Kunnes lakkaat kuulemasta minua
kunnes lakkaan kuulemasta sinua

Kunnes ei kuulu mitään

Kunnes kaikki on harmaata

Ja kun minusta on kaunein se puu
jonka oksalle linnut laskeutuvat
Ja minä saan kuulla laulun

Niin se
se minua pelottaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kiireen keskellä jää monta kaunista asiaa näkemättä ja kuulematta. Kun vain on aikaa ja herkkyys huomata elää ehkä täydemmin.
tuollaisesta vauhdista en minäkään nauttisi, oivallinen runo
Niinpä... joskus pitäisi hieman hillitä sitä vauhtia. Hyvä runo.
Upea runo. Osui ja upposi.
Pysähdyttävä tulkinta ja oivallus kiireestä. Näin kiireen kuin välähdyksenä junan ikkunasta, harmaana viivamerenä. Kiitos tästä, johon palaan :)
Ei kannata pelätä tulevaisuutta, kaikki tapahtuu aikanaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut