Tonttulan aitan sekalaisia aarteita - 14

Runoilija Mystis



ai jestas minkä löysinkään aarteen
paarteen kattotuolin saan pian puuttuvat päreet

näin on näreet

väreet jo kulkee selkäruotoa
millään muotoa en arvannut löytäväni höylää täältä
päältä kaiken turhankin tavaran

avaran aitan salaisuus oiva
soiva peli näin huikea

muikea tontun suu

ja juu
tämähän selittää löytyneet pärekorit ja pärepihdit
sihdit jos jonkunlaiset navettatoimiin
voimiin mäntypuun on näemmä luotettu
tuotettu tarveainetta omasta puusta

kuusta tuskin tämä höylä liipottaa
viipottaa vaan mäntyä tervasnokkaa

sokkaa ei tarvi
pian valmis on varvi

karvikulmalla viisteet vielä päihin

säihin tonttulan aikaa kestämään luotu
lähimetsästä tuotu

juotu kun on viimein harjakaissahdit
pohditaan jo huomiset tahdit

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hulppeaa on meno, keno kun vähän heittäytyy tontuksi. Ei siinä kellahda nurin ilman syytä. Lempeästi kirjoitat elämänmenosta Tonttulasta. Ei parane tässä kommentissakaan alkaa liiaksi arvostelemaan, että ei ihan osattomaksi ja yksin jää, kun vuoden pimeimmät päivät koittaa, voittaa voi vaan luottamuksen ja heijastuksen näin Lucianpäivän jälkeenkin eteen tuoda, juoda teekupit ja miettiä syntyjä syviä. Hyviä on varmasti osa niistä, niistä nenää ja huomaa seuraukset kun kiepsauttaa hymykuopat luoteeseen. Suunta on soma, loma ehkä pieni pian edessä.
Nyt tuli semmosta sanailotulitusta, että sen sulattelemisiin kuluu tovi jos toinenkin.
Taidokasta!
Taidokkaasti kirjoitettu runo...
 
Höyläätkö samalla minulle uudet
kuudet palaneiden tilalle
Varoiksi propuille vanhaan malliin
ei niitä joista tehdään valoa talliin

Vielä olis jäljellä kymmenen kertaa
monenlaista joille ei löydy vertaa
Hymynkaretta suupieleen,
iloa rintaan ja tottakai jouluiseen mieleen :)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut