täällä jokainen esine kantaa muistoa

lumeen hautautuneet kukat
valosta katsovat sitten

hieno tunnelma sun runossa

Esineetkin kannattelevat muistoja, mutta väkevin lataus on ketun huudossa... hyvästijätössä. Upea kokonaisuuus.

Hitoksiin hieno, tuijotan ja tunnen .. kiitos Runoilija!

Haikea, hieno runo.

Valonkantajan valo sykkii ikiaikaista, sammumatonta valoa. Upea runo.

Äärettömän surullinen - ja samalla äärettömän kaunis...

koskettavaa kaipausta
jokaisella esineellä on sun nimesi
- jotenkin niin

Huikea. Pysäyttää ja lujaa.

Sanat kaunis, hurmaava ja ihana eivät tule luontevasti tällaisen vanhan jurrikan suusta mutta nyt on pakko tikistää sana kaunis. Tämä runo on kaunis ilman koristeita. 

Hjoo, ketun räyhkäisyä ei nyt oikein voi kuvata korviavihlovaksi huudoksi, mutta se siitä. Sinulla on poikkeuksellinen ote sanoihin, taito käyttää niitä. Mutta, olet kaikissa teksteissäsi jotenkin ulkopuolinen, toteava. Tule lähemmäs, sano päin näköä niinkuin on, ja pyyhit tällä alustalla kaikilla pöytää.