Tuokio tuulessa

Runoilija Mystis

Sinä olit minulle syystuulen soitto
harhainen ajatus lämmöstä
ennen talven tuloa

Ja niin minä sinuun kietouduin

Kuin unelmaan kietoudutaan

- - -

Minä menen nyt
enkä katso taakseni

- - -

Aurinko nousee pian
Selite: 
Jukalle... https://www.youtube.com/watch?v=m0QgqrwflTw
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno ja rehellisyyttä huokuva runo. 
sulla on taito liikauttaa ihmisen sisintä kunnolla, upeaa
Kauniisti kerrottu pieni tarina rakkaasta, läheisestä ihmisestä.
Monta hetkeä muutamassa sanassa...Ja pian aurinko nouseekin! Oivallinen biisivalinta,,,
Herkkää, niin herkkää. Kosketti, syvältä.
Haikean toiveikas jäähyväisruno "Jukalle"...hellästi muistellen...
Niin nousee! Hieno runo...ja hyvä biisi!
Jumalattoman kaunis ja sielun perukoilta raapaiseva, mutta varoen senkin tekevä: Jäähyväisruno.
Ei enää kauniimmin voisikaan sanoa, että satu päättyy tähän.
Tällaisesta ei voisi masentua, mutta peilistä olisi apua mielensä myllerrykseen etsittävä.

Tää on ihan huippu.
Haikean kaunis, riipaiseva.
Tätä tekstiä on kirjoitettu aivan sisimmässä sielussa, ja saa lukijassa aikaan haikeuden tunteen. Tuntuu syvällä kun lukee, vaikuttava runo. 
Ilmava, selkeä, kuin kirkastuneet ajatukset sanojen takana. Päättäväisyys luonnollista. Aurinko nousee; kannattelee toivoa, että nyt suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Vavahdutti herkkyydellään.
Hyvä runo, mainio lopetus.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut