Lopussa...

Ihan kui pohjamaan kautta! - se kaikki
voimallinen mikä naisessa on, niin tulee se
tomera, - niinku Pekassa ja Pätkässä,
ne vanhanajan näyttelijät ja Pikkarainen,
olikoha Justiina! Just se! Niin tämähän
ihan paistoi osaksi hänen näyttelijäluonnetta,
kiitos tästä mielikuvasta, - pidin runostasi! :)

Tässä on taas runo herättelemässä kysymystä: "Kumpaa vanhaa vai uutta, vai oikein helvetin vanhaa -, meinaan suolaa."

Pinnan alla taitaa kuohua, mutta silti aivan loistava runo. :)

JEs ...ei mitää sokruu vaa suolaa! Loistava!

Hmmm...
Jotenkin maistuu tuimalta,
mutta niin elävältä.

Mainio runo : )

Jos mie olisin tulossa, en ainaskaan sokeria toisi, kun on tuo diabetes mokoma.

hmmm...
näpsäkkää sinua..

:)

tällästä tuppaa tulemaa..

siis mene - tulet takaisin kuitenkin!
hyvin kuvaa runo tunnelmaasi, tunteitasi (?).
realistisesti.

päättäväisyyttä ja tietoa elämisestä

Joo. niinpä... minä tarviisin välttämättä vain kissanpurua ;-)

Niinpä. Täällä ei edelleenkään ole kissanpurua, pitää kohta opettaa katti tytylle!

Jotenkin "muijamainen" runo, hyvällä tavalla karhea ja persoonallinen.