Kasvua

juurisilmut kiertyivät
versoiksi kasvoivat

kuu kiersi emoaan 
ajanpoika mieheksi varttui

katuvan eteen ojennetusta kädestä, 
uteliaista hymyistä
muukalaisen edessä 

varresta
runko

ja kun elovalkeat olivat leiskuneet,
viivat kaartuneet pyöreäksi

avasi vanha nainen
avaran sylinsä,
missä auringot, tähdet ja kuut
kertoivat
kirjoitetut ja kirjoittamattomat
tarinat

kantoi lapsen
viisaan viereen, nupuista uurteisiin 
antoi koskea

eikä lapsi osannut kävellä,
ei ollut hänellä sanoja vielä

mutta silti jo osasi reitin sinne,
missä hyvyys lepuuttaa
väsyneitä siipiään

tiesi mikä on 
elämän
suurin voima

se 
juuri